Kultakuume?I DIG GOLDI DIG GOLD-TuotteitaPetronella OpistoOta yhteyttäUudet kuvat + linkit
Kotimaisuusaste 100%
in english
Yritys
Saatu palaute
Uutiset ja historiat
Infokuvia
Elämyskuvia
Legendajuttuja
Legendakuvia
Päivitykset
Legendajuttuja

Tällä sivulla voit tutustua Lemmenjoen legendaaristen kultamaiden karuun arkeen ja juhlaan. Kaikki tarinat ovat tosielämästä koottuja kultahippuja. Rankan erämaaelämän ja "romanttisen" kullankaivuun ympäriltä löytyy jos jonkinlaista tapahtumaa..

Sivulle "Legendakuvia" kokoamme tarinoihin liittyviä kuvia ja muistoja  mieleenpainuvimmista sattumista.

Pehkosenkurun Ihme

Kaivettiin Parkkilan Timon kanssa jokunen syksy sitten tiukkaa moreenia ränniin. Hakunheilutuksen lomassa alkoi tuntua että olisi asiaa niin sanotusti pihan perälle. Huikkasin Timolle: "Nyt pitää lähteä käymään isommalla asialla", siihen Timo huusi välittömästi: "KÄY IHMEESSÄ PASKALLA!".  Vielä ennen pikalähtöä vastasin, "..annoit juuri vessalle nimen"..

Monet ovat Ihmeen nähneet ja kokeneet, maisemat ovat sen verran huimat että joskus sinne voi jäädä ihan muutenkin maisemia ihailemaan. Toistaiseksi Ihmeessä istuskelusta ei ole veloitettu mitään.

Muistuu mieleen monta hauskaa tilannetta Ihmeen tiimoilta. Kerran eräs tuttava toi jotain hyvää tuoretta pullaa (!) erämaahan ja sitä mietittiin että raaskiiko heti maistaa. Pullankantaja sanoi: "No, maista nyt ihmeessä"...


"Kuka tässä kultaa rukilla kaivamaan!"

(Seuraavan legendaarisen jutun on muistellut Nipa Raumala magnetofonille, jutun on purkanut Viljo Mäkipuro ja se julkaistaan Risto Mäkipuron luvalla)

"Olimme kesällä neljäkymmentäkahdeksan tulleet noutamaan Inarista muonaa ja ryhdyimme sitten Aaron ja Heikkilän kanssa Solojärven rannassa lastaamaan hevosella tuotua kuormaa veneeseemme. Siellä oli myös lähtötouhussa Niiles-Jussa, jonka tavaralastia Vallen Antti oli moottoriveneellään lähtenyt kuljettamaan. Kahvitulillemme saapui läheisellä rannalla retkeilemässä ollut lääkäri seurueensa kanssa ja ryhtyi tarjoilemaan meille pirturyyppyjä. Ainetta tuntui hänellä olevan riittävästi eikä meilläkään mitään sitä vastaan. Ilta kului rattoisasti Antin ja Jussan välillä joikaillessakin,  ja vasta aamupuoleen pääsimme lopettamaan lastauksen ja tekemään lähtöä. Jussalla oli sellaisia isojakin tavaroita kuin puinen selkänojainen sänky, heteka ja rukki, joten olimme kiinnittäneet molemmat veneet vieretysten ja sijoittaneet isomustavarat päällimmäisiksi.

Saihan se Antti lopulta moottorinsa käyntiin ja Solojärven aamuöisen tyyneen vedenpintaan alkoi tulla vanaa. Melkoisesti se kyllä kiemurteli, mutta suuntautui kuitenkin ylävirtaan. Lienevät ehkä lopputouhuissa kuorman kiinnitysköydet jääneet vähän löyhiksi, sillä veneitten kaarteissa kallistellessa alkoivat päällimmäiset tavarat siirtyillä. Ja sitten luisuikin korkeaselkäinen sohvasänky veteen ja jäi - puinen kun oli - pinnalle kellumaan. Jussakin huomasi kyllä putoamisen, mutta huitaisi kädellään ja sanoi että jouti mennä, kun oli vanha rotisko. Niin ei Anttikaan kääntynyt sitä tavoittamaan, joten sänky jäi yksikseen keinahtelemaan maininkeihin. Jonkin matkaa ajettuamme luiskahti myös heteka laidan yli ja painui tietenkin pohjaan.

Nyt rupesi Heikkilä vitsailemaan, että kuka tässä nyt aikoo rukilla ryhtyä kultaa kaivamaan, otti rukkia jalasta ja heitti senkin järveen. Heittäessään hän kuitenkin horjahti niin että suistui myös itse pää edellä veteen ja muljahti pohjaan. Onneksi oltiin tällöin niin lähellä Lusmaniemen rantaa, että Heikkilä pääsi kauttaaltaan ryvettyneenä kahlaamaan maihin. Hän riisui yltään kaikki vaatteet ja huuhdottuaan niistä pahimman moskan lähti vaatteet kainalossa toisten mukana taloon. Herätettiin talonväki, tehtiin tuli takkaan ja pyydettiin naisia tuomaan ruokaa ja viiliä. Heikkilä se kurkisti kaikkiin rankisiin ja hoki että maitoa ja viiliä. Eikä rihmaakaan päällä. Aamulla sitten lähdettiin jatkamaan matkaa."


"I dig gold"

Päivämäärä 17.8.2006 tulee jäämään Lemmenjoen kultahistoriaan yhdenlaisena kulttuuripommina.

Tuolloin Lännen-Jukka String Band, eli J. Karjalainen, Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen, kävivät soittamassa konsertin Pehkosenkurun etupihalla. Tunnelma ja meininki oli niin hyvä kuin vain voi olla.

Seuraavana aamuna oli rankka sumu joka paikassa, arki tuli vastaan. Päätimme yhtyeen kanssa kuitenkin halkoa murkua ja lähdimme Jäkäläpää-tunturille kävelemään. Tunturinlaki on puutonta avotunturia, käveltiin kuin kuun maisemissa. Kysyin pariin otteeseen kaimalta, ninniltä ja mikalta että missäpäin on Pehkoskuru. Jokainen näytti eri suuntaan.. Kävelytin tahallaan porukkaa ympyrässä ja pian oli suunnat totaalisen hukassa. Ehdotin että kävellään kotiin ja otin suoran suunnan johonkin päin. Kuinka ollakaan yhtäkkiä aurinko armas repäisi sumun halki ja edessämme oli Pehkoskurun vehmas laakso.

Sitä kohti käveltäessä kuin tilauksesta alkoi saunan piipusta nousta savua..

Tällöin J. lausui legendaariset sanat: I dig gold. Pysähdyin ja kysyin että mitä?

"I dig gold" - Sitä sitten hoettiin ja ideoitiin saunassa Bob Dylanin säestyksellä..

.. Ja niinpä keväällä 2008 tuli markkinoille I DIG GOLD-tuoteperhe.

I dig gold-logossa näet kuinka sora ja/tai kultahiput lentävät kultamaiden malliin. Logon suunnitteli Henri Paltemaa J.Karjalaisen ideasta.


Tapio-hippu pyöri jaloissa..

Joskus haluaa tietää mitä maassa lepää odottamassa, silloin pitää tutkia paikat: Kesällä 2000 tehtiin inventaario Lemmenjoen Kivikkopurolla, Esa Pylvään, Kuusaman Akun ja Peltoniemen Hannun valtauksilla. Hommahan on perin yksinkertaista: Otetaan koenäytteitä eri paikoista ja eri kerroksista, näytteet rännitetään, vaskataan, kuivataan, punnitaan ja lasketaan keskiarvopitoisuus mitä maa kultaa sisältää. Silloinen KTM halusi näytteenotot ja muut dokumentoitaviksi ja niinpä napsittiin kuviakin muistoksi. Eräässä 30 elokuuta otetussa kuvassa Esa näyttää koemontun pohjalta vaskoolissa olevaa koetulosta, seison montun reunalla ja totean että "onhan sitä". Tulokset olivat hyvät ja porukka tyytyväistä.. Kullankaivuu jatkui..

Kesäkuussa 2003 Esa Pylväs löysi Kivikkopurolta komean hipun, 128 grammaa painavan "Tapio"-kultahipun. Uutinen hipun löytymisestä levisi kulovalkean tavoin myös kultamailla ja sitähän oli lähdettävä katsomaan ja miestä onnittelemaan. Juhlahuumassa lähdettiin katsomaan myös löytöpaikkaa ja kuvia näpättiin. Siinä kun muisteltiin, niin hoksattiin että kolme vuotta aiemmin oli samalla paikalla tehty tutkimuksia. Kuvien perusteella todettiin että olin seisonut juuri hipun päällä kolme vuotta aiemmin! Koskaan ei tiedä mitä jalkojen alla saattaa olla, vaikka minkälaisia aarteita! Kuvat löytyvät 'Legendakuvia'- osastolta. Seuraava tositarina kertoo miten hippu lopulta löytyi ja miten rauhallisesti homman voi hoitaa:

Esan rautaiset hermot

Joskus käy niin että kullankaivajallakin on tilipäivä. Tarkoittaa sitä, että löytyy vähän isompi kultahippu. Lemmenjoen Kivikkopurolla Esa Pylväs on eräs 2000-luvun kovimpia kullankaivajia, hakulla ja lapiolla. Kesän 2003 alussa, kesäkuun 18 päivänä tapahtui seuraavaa:

Esa oli aloittanut kaivuun jo ajoissa, kun monet vielä pakkailivat kotonaan reppujaan kultamaille. Normaali kova fyysinen työ lapiolla kaivaen jatkui kuin ennenkin. Yhtäkkiä soran ja pohjakallion lohkojen välistä kimalsi komeasti. Esa katsoi hippua, tai oikeammin kimpaletta mutta ei napannutkaan saalista käteensä... vaan käveli rauhallisesti kämpälleen hakemaan kameran! Ja keittipä vielä kahvit siinä joutessaan ja hörppi kahvit. Sitten vasta lähti kuvaamaan hipun ainutlaatuisen löytöpaikan ja nosti hipun käteensä. Se olikin oikea möykky! Peräti 128,15 grammaa painava kaunotar.

Ajatella, jos hippu olisikin kadonnut tuossa kahvitauolla.. Mitä olisi Esan päässä liikkunut? "Veikö Lapin maahinen hipun vai kuka?"..

Mutta eipä rauhallinen mies suotta hermoillut, hippu oli odottanut miljoonia vuosia löytäjäänsä ja niin odotti vielä yhden kahvitauonkin. Aika moni meistä olisi napannut hipun heti käteensä. Rautaiset hermot miehellä!


Kullankaivajien jatkosota

Lemmenjoella on kaivettu kultaa jo 1800-luvun lopulta. Suuri ryntäys koettiin 1949-1953. Tältä ajalta ovat peräisin monet legendat kuten Petronella, Niilo 'Nipa' Raumala, Kultasilmä-Kokko ja monet muut. Tuon ajan kuva on historiallinen, mustavalkoinen ja "romanttinen".

Lemmenjoen kansallispuisto perustettiin 1956 ja sitä laajennettiin toimivan kullankaivuualueen päälle vuonna 1971. Tällöin Suomen valtion eduskunta asetti laajennukselle ehdon ettei se saa vaikeuttaa kullankaivua. 1960-luvun lopulla kun Nipa Raumala kuuli puheita puiston laajennuksesta, oli Nipa ollut vakavana ja ennakoinut ikävyyksiä. Ja niitä on riittänyt.. 1980-90 luvuilla käyty rintamasota päättyi kullankaivajien voittoon. Vastapuolena oli Metsähallitus ja Ympäristökeskus.

2000-luvulla Lemmenjoki valittiin Suomen parhaimmaksi retkeilykohteeksi, valintakriteereinä erämaisuus ja kullankaivuu.

Vuonna 2008 Suomen valtion työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi kaivoslakiesityksen jolla kullankaivuu käytännössä tehdään mahdottomaksi ammattina. Tämän ajan kuva on värillinen eikä romanttinen. Silti olosuhteet ja kullankaivuun asema eräänä rankimmista työmuodoista eivät ole muuttuneet miksikään. 

Kekkosen ja tuhansien muiden kultaoppaana toiminut Nipa Raumala ei suotta ollut huolissaan tulevaisuudesta.. Jatkosota jatkuu.


I Dig Gold-logo ja Pisaroita olevaisen olkapäillä

Kun J. Karjalainen ideoi IDG sloganin, piti sille saada logo. Henri Paltemaa taiteili upean kuvan. Nähtyäni kuvan, esitin Jukalle että kuvan "roiskeet" pitäisi muuttaa löytämieni kultahippujen mallisiksi.Jukka oli sitä mieltä että olen aika pikkutarkka ja sanoi että tulen vielä löytämään kuvassa olevan mallisia hippuja. Naurettiin ja asia jäi siihen...

Elokuussa 2008 Petronella Opiston iskuryhmä Tumppi Partanen ja Jussi Jaakkola rännitteli soraa Pehkoskurun yläkaivoksella. Ahkeran työn ansiosta ränninpesussa löytyi upea pisaran mallinen kultahippu, painoltaan 2,1 grammaa. Pisaran mallisen hiput ovat harvinaisia, kuin olisi kultavalussa tippa valunut yli isänmaan poveen. Hippua ihastellessa tuli heti mieleen Pehkoskurun aiempi kaivaja Esa Kujala ja hänen runonsa. Esa julkaisi omia runojaan ja toisen vihkosen nimi oli "Pisaroita olevaisen olkapäillä". Näin niitä pisaroita sitten löytyy, tuumasin.

Syksymmällä kaunotarta lähemmin tutkiessa kuitenkin huomattiin että hippuhan löytyy I Dig Gold-logosta! Aivan kuten J. Karjalainen oli ennustanut, ensimmäinen logon hippu nousi maan povesta. Uskomatonta. Mittakaava vain on, onneksi, väärä - eli "roiskehiput" ovat suurempia luonnossa kuin logossa. Roiskehiput on tallennettu sittemmin mm. t-paidan rintamukseen. Niitäkin on myynnissä.. Katso Pisara-hipun kuvia osastolta legendakuvia... Kultaseppä Aarne Alhonen viimeisteli pisaran kaulariipukseksi. Valmiista riipuksesta myös kuva mainituilla sivuilla. Riipus on myyty. Sen hankki kokoelmiinsa arvostettu uniikkikorujen keräilijä Petri Flink pohjois-Suomesta.


Työ- ja elinkeinoministeri kullankaivajan luona kuokkimassa

Joskus käy niin että kullankaivajan palkkakuoppaan tipahtaa monenlaista renkiä ja ihmettelijää. Näin kävi 19. syyskuuta 2009 kun Mauri Pekkarinen saapui kohta kymmenen mönkijän voimin ja median saattelemana Pehkosenkuruun. Mies ei paljoa kysellyt vaan tempaisi lapion käteen ja alkoi hommiin. Eipä siinä kaivoksenjohtaja Kelalla jäänyt muuta tekemistä kuin vahtia tuotantovauhtia, komentaa renkejä ja varjella toimittajia tipahtamasta kaivokseen. "Harvemmin ministerismiehelle tarjoutuu tilaisuus rehellisellä työllä päästä näin hyviin hankkeisiin. Mauri Pekkarinen ja Veikka Gustafsson Jukka Kelan renkeinä Pehkosenkurussa", kirjoitti arvostettu alan asiantuntijalehti Prospäkkäri numerossaan 3/2009. Sessiosta kuva näiden sivujen Legendakuvia-osiossa.

Kiivaan kymmenminuuttisen jälkeen leegio jatkoi matkaansa tutustuen kullankaivuun ihmeelliseen maailmaan muualla Lemmenjoen kultakentillä. Sotkuja siivoamaan jäivät Kela ja Gustafssson. "Sotkua" oli myös rännissä, pienen mutta tuottoisan rännityksen jälkeen rännissä kimalsi muutama kultahippu, oli työ- ja elinkeinoministeri jättänyt jotain jälkeensä. Oli nimittäin aamulla juuri aloitettu puhtaalta matolta. Tutkailtiin tarkemmin ja yksi hippu oli kooltaan riittävä kaulahipuksi. Siitä teki myöhemmin syksyllä kultaseppä Aarne Alhonen kaulariipuksen. Hippu on myytävänä. Kuva myös Legendakuvia-osiossa. Hippu lienee legendaarisimpia Lapin yli 140-vuoden kultahistoriassa, varsinkin kun otetaan seuraava huomioon:

Kyseinen vierailu liittyi uusimman kaivoslain loppuvalmisteluun, ns. käsienpesuretkeen, olihan kaivoslakia valmisteltu 9 vuotta ja nyt viimeisen tipan viime tipassa kävi lain valmisteluryhmästä 10% tutustumassa itse kullankaivuuseen. Lopullinen kaivoslaki on tulossa eduskuntaan vuonna 2011 ja siinä esitetään koko ammattimaisen kullankaivuun lopettamista.

Asiasta lisää mm. www.kullankaivajat.fi -sivuilla..


Eureka lippu ja kullankaivuun historia ja tulevaisuus

Eureka lippu liittyy olennaisesti kullankaivuun historiaan ja nykypäivään. Lipun historia periytyy Australian Ballaratin kullankaivajien kapinasta valtion kyvyttömiä virkamiehiä vastaan 1800-luvulla.

Kapinan syyt liittyivät kullankaivajien työn vaikeutumiseen ja paikallishallinnon kyvyttömyyteen tarttua ilmenneisiin ongelmiin. Työolosuhteet olivat huonot ja kaivuulisenssimaksuja pidettiin kohtuuttomina. Kapina alkoi kansanliikkeenä ja käyttöön otettiin niin sanottu Eureka-lippu. (kuva osastolla Legendakuvia)

Konflikti kulminoitui kullankaivajien ja armeijan yhteenottoon 3. joulukuuta 1854 jolloin armeija hyökkäsi mielenosoittajien leiriin. Aseellisessa taistelussa kuoli kolmisenkymmentä henkeä, suurin osa kullankaivajia. Kapina vaikutti myöhempään Australian politiikkaan merkittävästi, ja sitä on pidetty jopa Australian demokratian syntyhetkenä.

Kapinan jälkeen tapahtumia tutkimaan asetettiin komitea. Komitean mielestä kaivajien vaatimukset olivat oikeutettuja, ja niin lisenssijärjestelmä lakkautettiin vuonna 1855 ja siirryttiin kullansiirtotulleihin. Koska julkinen mielipide oli voimakkaasti kapinoitsijoiden kannalla, kaikki levottomuuksissa vangitut kullankaivajat vapautettiin.

Noin 150 vuotta myöhemmin Suomen Lapissa:

Syksyllä 2009 työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen vieraili Lemmenjoen kullankaivuualueella. Uusi kaivoslaki on vireillä ja kullankaivajien lupamaksut ovat nousemassa jopa viisinkertaisiksi ja kullankaivajin omaisuus, kaivospiirit ollaan lakkauttamassa ilman korvausta.

Pekkarisen pistäytyessä työ- ja kotipaikallani Pehkosenkurussa, hän kysyi pihalla liehuvan Eureka-lipun historiaa. Lapin kullankaivajain liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen kertoi tarinan kuinka valtio tappoi kullankaivajia Australiassa.. Syntyi syvä hiljaisuus, toimittajat ja jopa Metsähallituksen paikalla olleet virkamiehet olivat hiljaa. Kevensin tilannetta lyömällä Pekkarista olkapäälle samalla kysyen: "Mauri, eihän meille Lapin kullankaivajille käy samalla tavalla?".

"Ei käy", lupasi ministeri. Saman päivän aikana ministeri lupasi minulle kolme kertaa ettei mikään tule muuttumaan, "Älä huolehdi, saat kaivaa rauhassa".

Lakiesitys kertoo päinvastaista: Kaikki tulee muuttumaan; kaivospiirini - omaisuus ja kotipaikka sosialisoidaan valtion toimesta ja tulevat maksut tekevät kullankaivuun ammattimaisuudesta lopun, yli 140 vuotta vanha historiallinen elinkeino ja kulttuuri kuolee.












Kultakuume?I DIG GOLDI DIG GOLD-TuotteitaPetronella OpistoOta yhteyttäUudet kuvat + linkit